2.1.2014

Läskisoossi eli sianlihakastike

Perinteinen läskisoossi, eli kunnolla ruskistettu sianlihakastike
Pari kuukautta sitten kaupassa sattui silmääni rasiallinen kylkisiivuja alennuslaputettuna ja nappasin parin euron paketin mukaani. Kylkisiivuja olen käyttänyt elämäni aikana ilmeisesti kerran tai kaksi tätä aiemmin (eli lanttu- ja perunakukkoja valmistaessa), sillä muutenkin possua tulee kokattua äärimmäisen harvoin. Puhelinsoitto isälle ja ajatukseni sai vahvistuksen, eli juuri tästä lihasta tehdään perinteistä sianlihakastiketta, jota myös läskisoossiksi kutsutaan! Meillä kotona läskisoossi on aina ollut sellaista, että sitä voi myös syödä, eikä läskipaloja ruoassa todellisuudessa ole - eikä kaupastakaan taida saada enää kunnollista läskilihaa, sellaista jota vaikkapa isäni lapsuudessa kaupoissa oli kuulemma myyty. Kylkisiivujen rasva siis sulaa ruskistettaessa ja lihasta tulee rapsakkaa, muhevuutensa ruoka saa pitkästä haudutuksesta ja värinsä kunnolla ruskistetusta jauhokastikkeen pohjasta, lue kokkausvinkit valmistamiseen kirjoituksen loppupuolelta. Perinteistä ja niin äärettömän hyvää, kannattaa ehdottomasti kokeilla epäilyttävästä nimestä huolimatta! :)

4 hengelle

400 g possun kylkisiivuja
1 iso sipuli
50 g voita
½ dl rypsiöljyä
n. 1 dl vehnäjauhoja
n. 1 l kiehuvaa vettä
muutama kokonainen maustepippuri
suolaa

lisukkeeksi
perunamuussia
suolakurkkuja
etikkapunajuuria

Leikkaa kylkisiivut noin sentin-kahden palasiksi ja ruskista palat huolellisesti pannulla omassa rasvassaan, mausta lihapalat suolalla. Nostele ruskistetut lihapalat kattilaan ja paista lihoista irronneessa rasvassa hienonnettu sipuli nätin ruskeaksi. Mikäli et halua käyttää possurasvaa tai se on täynnä palaneita liharetlakkeita, voit kuullottaa sipulin voinokareessa tai öljytilkassa. Kaada sipulit kattilaan lihojen seuraksi. Putsaa pannu huolellisesti ja sulata pannulla voi ja öljy. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Vispaa voi-öljyseoksen joukkoon vehnäjauhoja, kunnes saat tasaisen ja helposti sekoitettavan, juoksevan massan aikaiseksi. Jos massa kuivuu liikaa, lisää tilkkanen öljyä ja sekoita hyvin. Ruskista vehnäjauhoja koko ajan vispaten, kunnes saat vahvan ruskean värin jauhoihin, varo polttamasta. Mikäli jauhot palavat, aloita alusta. Kaada vesi kerralla pannulle jauhoseoksen päälle ja varo höyryä, sitä tulee paljon ja kastike kiehuu tässä vaiheessa erittäin voimakkaasti. Laske pannun lämpö matalaksi ja sekoittele hetki, että jauhot kypsyvät. Kun kastike on tasaista, kaada kastike kattilaan lihojen ja sipulin päälle ja heitä mukaan kouranpohjallinen pippureita. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään tunti, mielellään noin puolitoista. Maista kastiketta ja lisää tarvittaessa suolaa. Mikäli kastike ei ole tarpeeksi löysää, lisää vettä. Valmista lisukkeeksi hyvää perunamuussia ja tarjoile suolakurkun sekä punajuuren kanssa.

Nam! Tämä jos mikä tuo lapsuuden mieleen ja on hyvää! Kuten yleensäkin ruskeakastikeruoat ovat makoisia, varsinkin kun niitä tulee harvoin kokkailtua. Liha on todella mureaa ja kastikkeessa on hyvä maku, tässä eivät oikotiet ja kiire auta. Jos lihoja ei ruskista kunnolla, lopputuloksesta ei tule niin maukas ja lihan koostumus jää mielestäni vajavaiseksi. Jos taas jauhoja ei ruskista tarpeeksi rauhassa ja tarpeeksi pitkään, on lopputuloksena valju harmaa kastike, jos taas jauhoseos on liian kuivaa tai ei sekoittele kunnolla, se palaa ja koko kastikepohja on pilalla. Ja jos kastiketta ei hauduta tarpeeksi kauan, jauhot eivät kypsy ja lopputuloksesta ei tule maukasta ja sen koostumuskin kärsii. Itse vahtaan silmä tarkkana jauhoseosta ja sekoittelen koko ajan, helpottaa tekemistä kun seos on tarpeeksi juoksevaa. Ja ruskistan todella ruskeaksi, että on makua ja väriä, mutta onnistuneesta ajoituksesta johtuen en ole pohjaa koskaan polttanut. Isä miulle aikoinaan opetti kädestä pitäen ruskeakastikkeen tekemisen ja kiitos siitä, sillä muuten olisin edelleenkin ihan hakoteillä! Perusjutut kannattaa kyllä opetella tekemään kunnolla alusta alkaen, niin välttää monta katastrofia keittiössä. Ja läskisoossi taitaa olla nyt muutenkin in, sillä ruokabloggaajien piireissä kuhistaan siitä melkoisesti ja läskisoossia tarjoileviin ravintoloihin tehdään pyhiinvaellusmatkoja... ;)

5 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä! Meillä syötiin Savossa lapsuudessa myös tirripaistia, joka lienee sama asia ilman jauhosuurustusta?

    VastaaPoista
  2. Näyttääpä hyvältä ja tuo väri on täydellinen! Läskisoossi postaus on ihana piristys juuri tähän aikaan vellovassa "terveelliset elämäntavat ja uuden vuoden kevyt alku" -höpötyksessä :)

    VastaaPoista
  3. nuori fanisi4.1.2014 klo 15.14

    Melkonen Cebic-päivä! Aamulla syötiin ihanaa pataleipää, joka on vaan ihan älyttömän hyvää. Lapsuuden herkkua meilläkin p-karjalassa oli possun kylkiviipaleet, soossin kanssa tai ilman. Nyt ajattelin kokeilla ruskeata kastiketta.. eikä hermot kestänyt :D tuntui, ettei jauhot alkuun meinanneet saada väriä ollenkaan mikä sai jo epäilemään onnistumista ja kun väriä vähän tuli niin paniikkireaktiona vedet äkkiä niskaan! Tommosta hailakkaa se taisi meillä kotonakin olla, hyvältä nimittäin maistui vaikkei ulkonäkö ihan vertoja vedä esimerkkiannokselle. :D siinäpä harjoiteltavaa! Kiitos kuitenkin rohkaisusta yrittää edes ja muista ihanista resepteistä!

    VastaaPoista
  4. Tuplaisoja palasia, kunnon paisto ja mukaan sipulia, suolaa ja vettä. Myöskin suurustamatta. On kutsuttu sirveliksi. Taitaa olla samaa kuin tirripaistikin...

    VastaaPoista
  5. Muuten ok, mutta ei suurusteta ja suolan lisäksi myös ripaus sokeria(mikä saa karamellisoitua) ja haudutusta tunnin
    tai pari uunissa miedolla lämmöllä (150 astetta)

    VastaaPoista